Luulosairas, Kansallisteatteri

Luulosairas 1

Luulosairas on ranskalaisen näytelmäkirjailija-näyttelijä-ohjaaja Molièren viimeiseksi jäänyt näytelmä. Molière ehti uransa aikana kirjoittaa useita komedioita, joita nykyään pidämme klassikoina. Molière aiheutti elinaikanaan paheksuntaa, varsinkin Ranskan papiston piirissä, poliittisesti aroilla satiireillaan. Papisto vaatikin Molièreä roviolle, mutta mesenaattinsa Aurinkokuningas Ludvig XIV:n ansiosta Molière sai jatkaa kansan viihdyttämistä papiston äänekkäästä vastarinnasta huolimatta.

Molière ohjasi itse näytelmänsä ja näytteli usein myös niiden pääroolit. Niin myös vuonna 1673, jolloin keuhkotuberkuloosia sairastava Molière näytteli luulosairasta, ja sai sairaskohtauksen kesken esityksen. Esitys jouduttiin keskeyttämään, ja Molière kuoli muutamaa tuntia myöhemmin kotonaan ollessaan vasta 51-vuotias. Siihen päättyi Molièren matka, mutta hänen näytelmänsä porskuttavat vielä lähes 400 vuotta kirjoittajansa kuoleman jälkeenkin.

Rikas herra Argan (Jukka-Pekka Palo) uskoo olevansa vakavasti sairas, vaikka on todellisuudessa täysin terve. Hän nauttii päivittäin suuret määrät lääkkeitä ja peräruiskeita, konsultoi lääkäriään herra Purgonia (Antti Pääkkönen) tuon tuosta, valittaa ja vaikertaa jokaiselle, joka sattuu olemaan kuuloetäisyydellä. Hän on päättänyt naittaa vanhemman tyttärensä Angéliquen (Kreeta Salminen) lääkärille, jotta hänellä olisi lääkäri aina saatavilla. Herra Arganin toinen vaimo (Pirjo Luoma-Aho) pyrkii puolestaan kaikin keinoin kähveltämään ukon rahat tämän tyttärien naamojen edestä.

Herra Arganin suunnitelmat tyttären naittamisesta eivät etene ihan mutkattomasti, sillä Anqélique on tulisesti rakastunut Cléantehen (Harri Nousiainen), ja pistää kaiken naisellisen vetovoimansa peliin yrittäessään taivutella sekä isäänsä että tulevaa sulhastaan, vähintäänkin vähäjärkistä lääkäri Tuomas Diafoirusta (Petri Liski), luopumaan avioliittosuunnitelmista. Anqéliquen apuna häärää perheen palvelijatar, neuvokas ja suorasanainen Toinette (Minttu Mustakallio).

IMG_6294

Esitys on erittäin teatraalinen; liioiteltua liikekieltä, kovaa meteliä, lattialle loksahtaneita leukoja ja kattoon kohonneita kulmakarvoja. Ymmärrän hyvin, jos tämä tyyli häiritsee jotakuta, mutta itse nautin tästä ihan luvattoman paljon 🙂 Näytelmän juuret ovat 1600-luvulla, jolloin sitä on epäilemättä näytelty vähintään yhtä suurella antaumuksella, ulosannilla ja ilmeikkyydellä. Varsinkin Petri Liskin esittämä vähäjärkinen, kosiomatkalla oleva lääkäri, Tuomas Diafoirus, kirvoitti katsomosta sellaiset huutonaurut, etten ole ennen sellaisia kuullut 😀 Roolihahmon fyysinen koomisuus ja hervottoman hauskat ilmeet kantavat läpi esityksen ja vielä kumarruksissakin yleisö ulvoi naurusta.

Myös näytelmän visuaalisuus henkii menneitä vuosisatoja: lavasteet pysyvät samoina läpi esityksen ja kaikki tapahtumat sijoittuvat samaan huoneeseen. Huoneeseen johtaa 5 ovea (kuinkas muutenkaan), joista hahmot säntäilevät edestakaisin. Puvustus on prameaa, mutta käytännöllistä, eikä asuvaihtoja nähdä, paitsi näyttelijöiden vaihtaessa kokonaan hahmoa.

Vuonna 1673 kirjoitetun näytelmän teema on yllättävän ajankohtainen 2015-luvulla, kun medikalisaatiosta on ehditty vauhkota jo hyvän aikaa. Molièren satiiri kohdistuu alunperin lääkäreiden taitoihin, jotka olivat ilmeisesti 1600-luvulla melko mitättömät. Tämänpäivän katsojan silmiin satiirin kohteeksi nousee ennemmin medikalisaatio; miten ihminen saadaan uskomaan kaiken karvaisiin vaivoihin, jotka kaikki on parannettava lääkkeillä.

Näytelmän käsikirjoitus on todella hauska ja se on kestänyt aikaa todella hyvin! Kun oikein ajattelee, mitä harvoin harrastan, on aika jännä huomata, kuinka vähän ihmisten huumorintaju on muuttunut vajaassa 400 vuodessa! Tunnustan – minä, ja äänestä päätellen myös koko muu yleisö, nauroimme silmät vedessä pieruvitseille ja vajakille. Todella epäkorrektia mutta ihan luvattoman hauskaa! 😀

Suosittelen Kansallisteatterin Luulosairasta erittäin lämpimästi kaikille – esityksessä on huutonauru-takuu 🙂

* Näin esityksen medialipulla – kiitos Kansallisteatteri!

Cheers, Isa

Written by